Stopping by

Turvatarkastuksesta ja ekasta lennosta selvitty, voittajafiilis. Vielä ois matkaa muutama tunti jäljellä. Lentokone lähtee klo 10.00 paikallista aikaa ja sitten vielä dublinista corkiin bussilla. Ehkä tän päivän jälkeen alkaa tää matkustuskiintiö olemaan hippasen täynnä.

Mulla on vieläkin niiiin epätodellinen olo. Nyt vähän jo tajuan, että oon menossa Irlantiin, mutten sitä, että oon siellä sen puoli vuotta. 

Äiti saattoi mut eilen helsinkiin tosiaan ja tänä aamulla vielä lentokentälle. Siinä sitten turvatarkastusta ennen halattiin vikan kerran ja voin sanoa, että kyllä pieni pala taisi nousta kurkkuun. Syytän äitiä, joka oli kyllä vähän itkuinen siinä. Vaikkakin sen Helsinki-Vantaa lentokentän näkeminen vähän tuntui jo.

Nyt siis tällä hetkellä istun Oslon lentokentällä jossain news bar -nimisessä kahvilassa, juon kahvia ja nautin siitä, ettei kukaan tunne mua. On aika rankkaa puolentoista vuoden yksinasumisen jälkeen muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa, jossa kaikki tuntee sut ja punkata mummin luona kuukauden. Siinä ei kyllä ainakaan liikaa omaa aikaa ole. Tämmönen "vapaapäivä" on niin mun makuun. Oon tosi sosiaalinen, mutta jokasella on se kiintiönsä. Mulla se kiintiö oli aika reunoja myöten täynnä kuukauden jälkeen.

Vielä halusin pistää tähän loppuun vähän "henkilökohtaisemman" tekstinpätkän niille läheisimmille kavereille/ystäville, ketkä jäi sinne Suomeen.

Nähdään taas <3 mulla tulee kova ikävä teitä, mutta nyt teillä on sentään puoli vuotta aikaa kerätä mulle juoruja sieltä. Ladatkaa kaikki skype, jotta voidaan olla yhdessä tän puolen vuoden aikanakin ja valmistautukaa sekä henkisesti, että fyysisesti siihen, kun mä palaan ja vietän teidän kanssa tervetuliaiset, jotka on tuplasti vielä paremmat kuin läksiäiset.

I'll be back.

Rakastan teitä kaikkia 💗

Xoxo Jassu

Ps. Edit: kirjoitettu tänään aamupäivällä :)