Aloitetaan

Hello!

Oon viimeks kirjottanut blogia joku 2 vuotta (?) sitten, eli tää kirjotus ei oikeen vielä tuu luonnostaan niin kuin ennen. Lisäks en oo viel päättänyt kirjotanko kirjakielellä vaiko puhekielellä, joten tällä hetkellä päädyin puhekieleen.

Voisin vaikka aloittaa tän blogin kirjoittamisen vähän esittelemällä itseäni.

Olen siis 19-vuotias tyttönen, joka on kotoisin Uudestakaupungista, tämänhetkinen "kotikaupunki" virallisesti on kylläkin Rauma, jossa opiskelen lähihoitajaksi paikallisessa ammattikoulussa.

Tulen suuresta perheestä, joka on aika lailla hajanainen. Omaan 8 sisarusta, 5 veljeä ja 3 siskoa.

Äitini muutti vanhimman pikkusiskoni kanssa Enontekiölle ja Iskä asuu Uudessakaupungissa.

Muutin itseasiassa juuri viime viikonloppuna pois viimeisimmästä asunnostani ja punkkaan loppu Suomessa olo ajan isovanhempieni luona Ukissa (lyhenne Uudestakaupungista :D).

Harrastuksia ei juurikaan löydy, koulu ja kaverit vie suurimman osan ajastani, vaikkakin nyt vuonna 2016 olen yrittänyt jatkaa salilla ja ryhmäliikuntatunneilla käyntiä kohtalaisella menestyksellä.

Olen myös musikaalinen ihminen, harrastin ennen laulu- ja pianotunteja ja tänä päivänäkin kumpikin puuha on lähellä sydäntäni.

Sitten voidaankin siirtyä blogin varsinaiseen aiheeseen eli kokemukseeni au pairina.

Hain itseasiassa au pairiksi jo viime kesänä, kun tiedossa oli puolen vuoden keskeytys koulusta.

Hain Ranskaan ja Irlantiin, joista Irlannin haku jatkui henkilökohtaiseen sähköpostitteluun, jolloin jäljelle jäin minä ja eräs muu hakija. Lopuksi päätös oli se, että toinen hakija pääsi au pairiksi, mutta minulta kysyttiin, josko minulle seuraavan haun aikana saa laittaa viestiä, olenko vielä kiinnostunut. No totta kai.

Olen aika nuoresta saakka toivonut pääseväni ulkomaille muun kuin loman merkeissä. Kiinnostukseni alkoi, kun kotiini tuli postissa esite kielimatkoista ollessani 6. luokalla ja aloin haaveilemaan semmoisesta. Äitini kuitenkin sanoi, että kyseinen matka olisi liian kallis hyödyllisyyteensä verrattuna meidän perheelle, joten se sai jäädä unholaan. 

Seuraavaksi kiinnostukseni kohdistui vaihto-oppilasvuoteen, joka sekin paljastui omalle taloudelle liian kalliiksi.

Kun vaihdoin vuoden jälkeen lukiosta amikseen ja elämässä tapahtui muutenkin paljon muutoksia, muutin mm. raumalle jne, aloin kaukaisesti miettimään au pauriutta. Selailin paljon huvikseni au pair hakuilmoituksia kansainvälisillä saiteilla, mutta mitään vakavaa aietta en tehnyt hakeakseni paikkaa.

Sitten toisen vuoden jälkeen sain kuulla, että minun oli pakko keskeyttää koulu vajaa puoleksi vuodeksi.

En tiennyt mitä tehdä ja kesä kuluikin aika lailla murehtiessa tulevaa syksyä. En ole ikinä pitänyt kotona yksin makaamisesta ja kaipaan aina joko koulun tai työn tuomaa rutiinia elämääni.

Kesän lopulla törmäsin pariin au pair ilmoitukseen ja silloin päätin, että olen nuori, voin valmistua myöhemminkin ja nyt olisi tilaisuus päästä toteuttamaan haavettani. Joten hain au pairiksi.

Tosiaan, kuten kerroin, ei ekoilla hauilla tärpännyt. Vietin syksyni amisten liiton (Sakki Ry) oppilaitoskiertueella ja loppusyksyn koulun rästihommia tehden. Kovan työn jälkeen pääsin kuin pääsinkin jälleen tammikuussa koulun penkille. 

Vähän ehkä ironinenkin sattuma, että ensimmäisen koulupäivän jälkeen sain sähköpostia host perheen äidiltä, olisinko vielä kiinnostunut tästä hommasta. No totta hemmetissä olin!

Pientä miettimisaikaa kuitenkin sain vielä ja hyvä niin. Oma mielipiteeni ja päätökseni oli selvä, todellakin haluan lähteä, johan tästä (tavallaan) oltiin haaveiltu se 7 vuotta. Koululta kuitenkin piti kysyä mielipidettä ja hakea jälleen keskeyttämistä. Kaikista peloista ja jäätävästä stressistä huolimatta koulu oli yllättävän myönteinen juttua kohtaan ja parin viikon päästä päätös oli selvä.

Mä lähden au pairiksi Irlantiin!

Päätös tuntui vielä hetken aika epätodelliselta, mutta kun varasin lentoliput irlantiin alkoi lähtö tuntua yhä todellisemmalta.

Lopulliset pakkaukset on vielä tekemättä, mutta esim muutto Raumalta on tehtynä ja Irlantiin mukaan lähtevät tavarat ovat aika lailla valmiina. Vaatteita on tosin sen verran, että "urhauksia" on vielä tehtävä ja aika rajulla kädellä.

Päätin myös järjestää itselleni läksiäiset (kuulostaa niin forever alone meiningiltä) jotka pidän lähtöä edeltävänä viikonloppuna, paikassa x.

Kovasti jännittää kaikki, en vieläkään osaa kunnolla sisäistää, että olen oikeasti lähdössä ja stressiä pukkaa, mutta kyllä mä oon niin valmista likkaa kuin olla voi!

Bring it on Ireland, I'm ready!

Xoxo Jassu

Ps. kuvituksena toimii randomeja kuvia koneeltani aiheena minä :D.

pps. Blogini on yhtä sotkunen ko mun elämä tällä hetkellä, mutta halusin tämän tekstin takia jo laittaa julkiseksi.

Ppps. Lopuksi halusin vielä jakaa teille mun oma tekemän (joku koulutehtävä ollut amiksessa)videon joka toimii ns. oma elämänkertana!