Niin paljon kysymyksiä.
Meneekö aika mun mielestä nyt hitaasti vai nopeasti?
Miksi on niin vaikeeta aina alottaa postauksen kirjottaminen?
Meneekö koti-ikävä ikinä ohi?
Niin paljon on tapahtunut ja vaikka ei aina siltä tunnukkaan, aika menee tosi nopeasti. En edes tajunnut, että viime postauksen kirjoittamisesta on kulunut yli viikko! Mitäh?!
Teitä varmaan kiinnostaisi kuulla, mitäs hittoa mä täällä nyt sit oon puuhannut, kun ei ole kuulunut paljon mitään (snapchat on poikkeus).
Vastaus on: "Ei mitään käryä" :D. Ehkäpä kaivelen vähän kuvia ja katselen, että mitä sitten onkaan tullut puuhattua tässä viikon sisällä.
Noh.
Ainakin oon kovasti yrittänyt saada muodostettua rutiineja mun työpäiviin, ja voin kertoa, että on muuten helpommin sanottu kuin tehty. En tiedä miksi, mutta homma on vielä hippasen kesken.
Ympäristö lapsen vahtimiselle on kuitenkin niin unelma. Koska asun Blarneyn puutarhojen keskellä, esim. kävelyreittejä on jos jonkimoista ja nähtävää on paljon!
Lisäksi käydään joka tiistai kirkon taaperoiden leikkiryhmässä ja tykkään siitä jotenkin niin paljon. Siellä saa tavata muita au paireja tai vaikkapa äitejä/isiä ja jutella työntekijöiden kanssa. Lapset pääsee sosialisoitumaan ja jotenkin siellä aika kuluu tosi nopsaan.
Mua on myöskin piristänyt tosi paljon se, että oon saanut täällä tehdä yhtä mun lempipuuhaani eli leipomista. Yritin ekaa kertaa tehdä hampurilaissämpylöitä, aika huonolla menestyksellä, mutta pullaa ja sämpylöitä sain tehtyä onnistuneesti.
Nyt kun perheen äiti on ollut vielä kotona, oon päässyt näkemään aika paljon lähiympäristöä. Käytiin yhdessä luonnonpuistossa leikkitreffeillä kahden suomalaisen äidin kanssa, heillä molemmilla on kaksoslapset, joten vipinää riitti! Tämän lisäksi käytiin myös näistä äideistä toisen luona uudestaan leikkitreffeillä ja pääsin samalla näkemään vähän Kinsalea.
Oon myös saanut paljon uusia ystäviä, pari Italialaista ja monta Espanjalaista. Etenkin kaks tyttöä on tullut mulle aika läheisiksi ja heidän kanssaan onkin nyt enimmäkseen tullut vietettyä aikaa.
Täällä Corkin alueella on tosi paljon espanjalaisia au paireja, joten ei ole mitenkään ihmeellistä, että mun ystäväpiiri muodostuu lähinnä niistä. Tällä viikolla espanjalaisten au pairien lisäksi tutustuin muutamaan espanjalaiseen työharjoittelijaan.
Juttelinkin tossa hetki sitten yhden mun ystävän kanssa siitä, että kotiin tullessani mun espanja on varmaan parempi kuin englanti, koska sitä oon nyt kovasti alkanut opettelemaan. Menestyksestä ei kyllä tarvitse vielä edes puhua!
Ystävien kanssa ollaan mm. shoppailtu, käyty kahvilla, vietetty iltaa pubissa ja valmistauduttu siihen suureen ja kuuluisaan st. Patrickin päivään.
Ja myöskin tämän päivän vietin ystävieni kanssa ja tänä päivänä tutustuin näihin työharjoittelijoihin!
Mun st. Patrickin päivä oli paljon ihanampi ja hauskempi mitä edes osasin odottaa! Katsottiin aluksi paraati, joka alkoi mun mielestä iha liian aikaisin. Paraatin jälkeen suunnattiin pienen lounaan jälkeen pubeihin ja vietettiinkin loppuilta erilaisissa pubeissa! Oli niin hauskaa ja antaisin mitä vaan jos saisin elää ton päivän uudestaan.
Todellakin niitä once in a lifetime hetkiä.
St. Patrickin päivä oli myös sen takia erikoinen, koska silloin mulla alkoi lastenhoidosta 1,5viikon loma. Tottakai kotitöitä ja muuta au pairin hommia mun kuuluu tehdä, mutta nyt tämän loman aikana oon vapaa viettämään esim. päivän reissussa cliffs of moherilla. Ootan niin paljon tota reissua.
Ja jotta tää lomailu ei kävisi tylsäksi, saatiin mun hostfamilyyn vähän perheenlisäystä tossa perjantaina, nimittäin he ottivat koiranpennun!
En ole ennen omistanut koiraa, enkä omaa hirveästi kokemusta niiden kanssa olemisesta tai niiden hoitamisesta. En oo ikinä myöskään ainakaan myöntänyt olevani mikään koiraihminen pahemmin, mutta tää dogi on vienyt mun sydämen. Aivan hellyyttävä tapaus, jokseenkin kova itkemään vaikka onkin.
Jotenkin täällä oleminen on ollut ihan kuin jotain unta, en vieläkään varmaan osaa 100% sisäistää, että oon ulkomailla, Irlannissa ja asun täällä. Tuntuu kuin näkisin unta ja kohta herään omassa sängyssä Suomessa.
Oon kyllä myöskin kokenut ajoittain tosi kovaa koti-ikävää ja toivoisin, että osaisin unohtaa sen ja keskittyä nauttimaan täällä olosta iha täysillä.
Tämmöistä siis tänne, mitäs sinne?
Antakaa palautetta! Helpoin palautteenanto toimii sydännappulan avulla, jonka näkee ainakin koneen selaimella, kommenttipalkin yhteydessä.
Kysymyksiä saa kysyä aina! Ja toivonkin niitä tulevan, myöskin postaustoiveet ovat aina tervetulleita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti